sunnuntai 30. marraskuuta 2014
lauantai 29. marraskuuta 2014
Zoo, Pa La-U vesiputoukset
Pistäydyttiin paikallisessa eläintarhassa, kun se tuossa lähellä on. Siitä vierailusta jäi lähinnä ikävä maku suuhun. Toki suurimmalla osalla eläimistä oli ihan asialliset ja suuretkin tilat mutta osalla oli tosi vähän tilaa. Etenkin karhuilla näytti olevan angstiset oltavat.
Pa-Lan vesiputoukset olivat upea kokemus. Keskellä luonnonpuistoa ja viidakkoa oli joki, jossa oli viistoista vesiputousta. Paikka oli aika hankalakulkuinen, jyrkät rannat ja heikot polut. Mutta muuten siellä oli kiva kulkea. Tosi paljon erilaisia perhosia mutta ei hyttysiä. Siellä piti olla myös villinorsuja mutta niitä ei nähty. Joki kulki syvässä uomassa ja siellä oli myös hiukan viileämpää.
Uimme vesiputouksen alla suvannoissa, vesi oli mukavan viileää ja virkistävää. Vedessä oli aivan kauhea määrä aika isojakin kaloja, varsinainen kalakylpy sekin. Onneksi ne eivät tulleet syömään varpaita. Välillä niitä oli niin tiheässä, että kahdet ja jalat osui uidessa kaloihin.
Paluumatkalla pyysimme taksia viemään meidät vielä suurelle Buddha-patsaalle. Niitä on täällä ympäriinsä, isompia ja pienempiä, mustia ja kullattuja. Tämä oli tosi suuri ja musta.
Vieraat lähtivät tänään pariksi päiväksi Bangkokiin ja sieltä sitten kotiin. Elimme jännittäviä hetkiä, kun tilattu taksi ei meinannut tullakaan. Puhelinsoiton jälkeen kuitenkin tuli ja saivat vähän alenustakin.
Nyt vietetään reilu viikko rauhallista lomailua. Vähän kuntosalia, hierontaa ja lojumista rannalla ja altaalla. Tuskin tulee edes paljon kirjoiteltua blogia. Seuraava reissu on sitten Vietnamiin ja hotelli onkin jo varattu Ho Chi Minhista.
Pa-Lan vesiputoukset olivat upea kokemus. Keskellä luonnonpuistoa ja viidakkoa oli joki, jossa oli viistoista vesiputousta. Paikka oli aika hankalakulkuinen, jyrkät rannat ja heikot polut. Mutta muuten siellä oli kiva kulkea. Tosi paljon erilaisia perhosia mutta ei hyttysiä. Siellä piti olla myös villinorsuja mutta niitä ei nähty. Joki kulki syvässä uomassa ja siellä oli myös hiukan viileämpää.
Uimme vesiputouksen alla suvannoissa, vesi oli mukavan viileää ja virkistävää. Vedessä oli aivan kauhea määrä aika isojakin kaloja, varsinainen kalakylpy sekin. Onneksi ne eivät tulleet syömään varpaita. Välillä niitä oli niin tiheässä, että kahdet ja jalat osui uidessa kaloihin.
Paluumatkalla pyysimme taksia viemään meidät vielä suurelle Buddha-patsaalle. Niitä on täällä ympäriinsä, isompia ja pienempiä, mustia ja kullattuja. Tämä oli tosi suuri ja musta.
Vieraat lähtivät tänään pariksi päiväksi Bangkokiin ja sieltä sitten kotiin. Elimme jännittäviä hetkiä, kun tilattu taksi ei meinannut tullakaan. Puhelinsoiton jälkeen kuitenkin tuli ja saivat vähän alenustakin.
Nyt vietetään reilu viikko rauhallista lomailua. Vähän kuntosalia, hierontaa ja lojumista rannalla ja altaalla. Tuskin tulee edes paljon kirjoiteltua blogia. Seuraava reissu on sitten Vietnamiin ja hotelli onkin jo varattu Ho Chi Minhista.
torstai 27. marraskuuta 2014
Kalakylpy
Meille uusi kokemus on kalakylvyksi kutsumani "jalkahoito". Siinä jalat laitetaan vesialtaaseen, jossa on suuri määrä jotain pieniä ja nälkäisiä kaloja. Kun jalat laskee altaaseen niin samantien iskee kiinni satoja pieniä suita. Tuntuu muuten aika villiltä aluksi, aivan kuin pieniä sähköiskuja saisi varpaista sääriin. Kalat tunkee myös varpaiden väliin ja se kutittaa ihan hirveästi.
Tuskin siitä mitään hoidollista hyötyä on mutta kiva kokemus. Tosin naapurin mies epäili, että ainoa minkä siitä saa on jalkasilsa.
Eilen pääsin sairaalasta kotiin, kahden kuumeettoman päivän jälkeen. Valittelin edellisenä iltana vähän päänsärkyä, niin magneettikuvasivat vielä pään. Nyt Ct-kuvattu melkein koko mies ja niitä kuvia olikin kiva tutkia. Paljon oli suolia vatsassa. Ei oikein mitään vikaa löytynyt, jokin trooppinen tulehdus kai se oli. Nyt on sitten antibioottikuuri päällä.
Antoivat sairaalasta 100 000 bahtin laskun (kopion) mukaan, ja hyvänä asiakkaana vielä 10 pinnaa alennusta. Onneksi on vakuutukset!
Minna sai uudet lasit tänään ja yllätys yllätys, niillä näkee oikein hyvin. Oli hyvin tyytyväinen ostokseensa.
Käytiin päivällä Buddhan patsaalla ja temppelille. Melkonen ukko läheltä katsottuna.
Nuoriso kävi jo meidän sairaalassa ollessa elefanttisairaalassa. Saivat nauttia pikkunorsun esityksestä ja ratsastuskierroksesta. Mennään joskus myöhemmin.
Tuskin siitä mitään hoidollista hyötyä on mutta kiva kokemus. Tosin naapurin mies epäili, että ainoa minkä siitä saa on jalkasilsa.
Eilen pääsin sairaalasta kotiin, kahden kuumeettoman päivän jälkeen. Valittelin edellisenä iltana vähän päänsärkyä, niin magneettikuvasivat vielä pään. Nyt Ct-kuvattu melkein koko mies ja niitä kuvia olikin kiva tutkia. Paljon oli suolia vatsassa. Ei oikein mitään vikaa löytynyt, jokin trooppinen tulehdus kai se oli. Nyt on sitten antibioottikuuri päällä.
Antoivat sairaalasta 100 000 bahtin laskun (kopion) mukaan, ja hyvänä asiakkaana vielä 10 pinnaa alennusta. Onneksi on vakuutukset!
Minna sai uudet lasit tänään ja yllätys yllätys, niillä näkee oikein hyvin. Oli hyvin tyytyväinen ostokseensa.
Käytiin päivällä Buddhan patsaalla ja temppelille. Melkonen ukko läheltä katsottuna.
Nuoriso kävi jo meidän sairaalassa ollessa elefanttisairaalassa. Saivat nauttia pikkunorsun esityksestä ja ratsastuskierroksesta. Mennään joskus myöhemmin.
tiistai 25. marraskuuta 2014
Trooppiset sairaudet tutuiksi
Vieraiden kanssa on kierrelty ympäriinsä ja näytelty heille paikkoja, me kun ollaan jo vanhoja tekijöitä.
Markkinoilta on löytynyt ostettavaa ja yksi päivä maattiin rannallakin. Skootterista meni rengas ja uuden vaihtaminen oli oma shownsa, kun oli vielä sunnuntai-ilta.
Mulla kuume taas pomppasi uusiin ennätyksiin ja eikun taksilla Bangkok-sairaalaan. Se on siis täällä Hua Hinissa. Nyt alettiin tehdä tarkempia tutkimuksia, kävin jopa CT-kuvauksessa ja poissuljettiin mm malaria, deng-kuume ja muita pienempiä sairauksia. Kysymyksessä saattaa olla trooppinen tulehdus tai jopa haimatulehdus. Kuume on tällä erää saatu hallintaan ja toivon mukaan huomenna pääsen pois.
Juuri kävi lääkäri kertomassa, että haima-arvojen muutokset voivat johtua paper-wasp ampiaisten pistoksista. Yksi tapaus on todettu aiemmin maailmassa, joten olisin sitten toinen tapaus. Se oli kyllä sellainen parvi, että tuntui kuin atrain olisi niskaan lyöty ja vielä bonuksena tökittiin vatsaan, selkään ja käsivarsiin.
Minulla on täällä oma huone, jossa Minnallekin on sänky. Ei hän tosin täällä ole yöpynyt. Joka ruokailulle on kolme vaihtoehtoa, joista voi valita haluamansa.
Sairaalasta ovat olleet yhteydessä Suomeen ja sieltä on soitettu minulle ja varmistettu, että olen ymmärtänyt, mistä on kyse. Samalla suomalainen lääkäri, kertoi, että noilla oireilla sekä hoito, että lääkitys olisivat Suomessa samat.
Täällä kävi myös amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä, joka olisi myös auttanut kieliongelmissa, jos niitä olisi ollut. Eli kyllä täällä asiakkaista (maksavista) hyvä huoli pidetään. Matkavakuutushan on itsestään selvyys.
Vieraiden kanssa oli tarkoitus lähteä käymään Koh Talulla mutta kuumekin esti ja merenkäynti oli niin kova, ettei sinne päässyt.
Markkinoilta on löytynyt ostettavaa ja yksi päivä maattiin rannallakin. Skootterista meni rengas ja uuden vaihtaminen oli oma shownsa, kun oli vielä sunnuntai-ilta.
Mulla kuume taas pomppasi uusiin ennätyksiin ja eikun taksilla Bangkok-sairaalaan. Se on siis täällä Hua Hinissa. Nyt alettiin tehdä tarkempia tutkimuksia, kävin jopa CT-kuvauksessa ja poissuljettiin mm malaria, deng-kuume ja muita pienempiä sairauksia. Kysymyksessä saattaa olla trooppinen tulehdus tai jopa haimatulehdus. Kuume on tällä erää saatu hallintaan ja toivon mukaan huomenna pääsen pois.
Juuri kävi lääkäri kertomassa, että haima-arvojen muutokset voivat johtua paper-wasp ampiaisten pistoksista. Yksi tapaus on todettu aiemmin maailmassa, joten olisin sitten toinen tapaus. Se oli kyllä sellainen parvi, että tuntui kuin atrain olisi niskaan lyöty ja vielä bonuksena tökittiin vatsaan, selkään ja käsivarsiin.
Minulla on täällä oma huone, jossa Minnallekin on sänky. Ei hän tosin täällä ole yöpynyt. Joka ruokailulle on kolme vaihtoehtoa, joista voi valita haluamansa.
Sairaalasta ovat olleet yhteydessä Suomeen ja sieltä on soitettu minulle ja varmistettu, että olen ymmärtänyt, mistä on kyse. Samalla suomalainen lääkäri, kertoi, että noilla oireilla sekä hoito, että lääkitys olisivat Suomessa samat.
Täällä kävi myös amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä, joka olisi myös auttanut kieliongelmissa, jos niitä olisi ollut. Eli kyllä täällä asiakkaista (maksavista) hyvä huoli pidetään. Matkavakuutushan on itsestään selvyys.
Vieraiden kanssa oli tarkoitus lähteä käymään Koh Talulla mutta kuumekin esti ja merenkäynti oli niin kova, ettei sinne päässyt.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
lauantai 22. marraskuuta 2014
Talosta vielä 2
Yksittäinen ulkomaalainen henkilö ei voi täällä omistaa maata. Niinpä täällä pitää olla yritys, joka vuokraa maan, jolle yksittäinen suomalainen voi rakennuttaa tai ostaa talon. Usein täällä joku firma rakentaa taloja tilausten perusteellä. Vuokrasopimus on yleensä 30 vuotta ja saman verran optiona päälle. Niinpä yksinkertaistettuna talo on oma mutta tontti on vuokrattu. Lienee ihan toimiva systeemi mutta esittämäni detaljit eivät ole tarkkoja.
Niinpä tänne on muodostunut yhteisöjä, joihin kuuluu itsenäisiä taloja varustettuna yhteisillä oleskelualueilla, altailla ja mahdollisesti salilla, saunalla yms. Usein omistajat tulevat samalta suunnalta, kuten Ruotsista, Saksasta, Suomesta jne. Pääsääntöisesti omistajat kuitenkin tulevat Pohjois-Euroopasta.
Vuokraamassamme talossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone/keittiö, kaksi vessaa ja suurehko terassi. Tonttia ja nurmikkoa on ympärillä jonkin verran mutta ei omaa allasta. Uimassa käydään yhteisellä altaalla. Terassi on varjossa koko päivän ja se onkin olennaista terassille täällä. Kukaan ei halua/jaksa olla keskipäivällä auringossa.
Alueen nimi on Dragon Dream ja se näkyy esim. Google Earthisa. Hua Hinin lentokentän jälkeen eka risteys länteen ja asuntoalue, jolla on puolenkymmentä sinikattoista taloa, loput punakattoisia. Taloja lienee yhteensä noin 40. Alueen nimen voi myös googlata ja tietoa löytyy niinkin , joitakin kohteita näyttäisi olevan myös myynnissä.
Talojen hinnat Hua Hinin alueella ovat hyvinkin kohtuullisia, pyynnöt alkavat noin 60 tonnista ja siitä ylöspäin. Taloja myös vuokrataan, eikä nekään hinnat hirmuisia ole.
Niinpä tänne on muodostunut yhteisöjä, joihin kuuluu itsenäisiä taloja varustettuna yhteisillä oleskelualueilla, altailla ja mahdollisesti salilla, saunalla yms. Usein omistajat tulevat samalta suunnalta, kuten Ruotsista, Saksasta, Suomesta jne. Pääsääntöisesti omistajat kuitenkin tulevat Pohjois-Euroopasta.
Vuokraamassamme talossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone/keittiö, kaksi vessaa ja suurehko terassi. Tonttia ja nurmikkoa on ympärillä jonkin verran mutta ei omaa allasta. Uimassa käydään yhteisellä altaalla. Terassi on varjossa koko päivän ja se onkin olennaista terassille täällä. Kukaan ei halua/jaksa olla keskipäivällä auringossa.
Alueen nimi on Dragon Dream ja se näkyy esim. Google Earthisa. Hua Hinin lentokentän jälkeen eka risteys länteen ja asuntoalue, jolla on puolenkymmentä sinikattoista taloa, loput punakattoisia. Taloja lienee yhteensä noin 40. Alueen nimen voi myös googlata ja tietoa löytyy niinkin , joitakin kohteita näyttäisi olevan myös myynnissä.
Talojen hinnat Hua Hinin alueella ovat hyvinkin kohtuullisia, pyynnöt alkavat noin 60 tonnista ja siitä ylöspäin. Taloja myös vuokrataan, eikä nekään hinnat hirmuisia ole.
Poliisin juttusilla
Ajettiin päin punaisia ja tietenkin peräkkäin kahdella skootterilla. Se on iso virhe, etenkin kun poliisi seisoo ko. risteyksessä. Sen jälkeen tehtiin virheitä ihan urakalla. Ensinnäkin pysähdyttiin vaikka olis voitu jatkaa vaan. Sitten poliisi sai meidät kiinni ja kun ei yhteistä kieltä meinannut löytyä, niin hän soitti johonkin ja antoi sitten puhelimen minulle. Sain määräyksen seurata poliisia asemalle. Asema tarkoitti loppuviimein pikkukoppia 20 metrin päässä.
Siellä aloitettiin tiukat neuvottelut, onko esim. ajokortti, no eipä ollut. Sitten poliisi näytti ainakin kolme kertaa punaista valoa ja katso, katso, punainen. Aloin minäkin jo tajuta...
Sitten hän kysyi monta kertaa, haluatko tulla poliisiasemalle. Pikkuhiljaa alettiin ymmärtää, ettei kannata poliisiasemalle tulla. Niinpä lyötiin kundille tonni käteen ja homma oli siinä. En tiedä mitä se olisi asemalla maksanut mutta varmasti paljon enemmän.
Tinkiä olisi kuitenkin kannattanut, monet on selvinneet halvemmalla.
Poliisi on ystävämme, tuki ja turva myös ulkomailla.
Siellä aloitettiin tiukat neuvottelut, onko esim. ajokortti, no eipä ollut. Sitten poliisi näytti ainakin kolme kertaa punaista valoa ja katso, katso, punainen. Aloin minäkin jo tajuta...
Sitten hän kysyi monta kertaa, haluatko tulla poliisiasemalle. Pikkuhiljaa alettiin ymmärtää, ettei kannata poliisiasemalle tulla. Niinpä lyötiin kundille tonni käteen ja homma oli siinä. En tiedä mitä se olisi asemalla maksanut mutta varmasti paljon enemmän.
Tinkiä olisi kuitenkin kannattanut, monet on selvinneet halvemmalla.
Poliisi on ystävämme, tuki ja turva myös ulkomailla.
perjantai 21. marraskuuta 2014
Talosta vielä
Talosta piti kertoa mutta ensin vähän terveysasiaa.
Käytiin tänään vieraiden kanssa näköalapaikalla Hua Hinin yläpuolella. Aika korkea mäki ja melkein jo viidakkoa. Joskus taisin mainitakaan myös siellä olevista apinoista, jotka on aika innokkaita ja niitä on paljon.
Tänään tutustuin uuten lajiin, ampiaisiin. Häiritsin niiden ruokailuhetkeä ja siitä ne ei tykännyt. Onneksi vain yksi pisti Heidiä, joka saattaa olla allerginen. Ei onneksi seurannut sen kummempaa.
Mua sen sijaan pisti niskaan ainakin kymmenen, sitten selkään ja käsivarsiin muutama. Aika virkeästi liikuin hetken aikaan, lippiskin lensi päästä. Pääsin kuitenkin karkuun, ja kun en ole allerginen, niin eipä siinä muuta kuin aika kipeä niska hetken aikaa.
Tilanteen rauhoituttua hain lippiksen takaisin, koska se maksoi markkinoilla vitosen.
Haettiin vielä apteekista antihistamiinia ja kortisonia mutta sinänsä ne oli mulle tarpeettomia. Sattui kyllä aika lujaa ja säikäytti, kun ensin luulin, että niitä tulee pesällinen eli jopa satoja.
Tilanteen rauhoituttua menimme vanhaan rautatiehotelliin iltapäiväteebufeelle. Oli paljon syötävää, pikkupurtavaa mutta sortteja niin paljon, ettei päivällistä tullut syötyä. Oli taas oikein englantilainen siirtomaafiilis, kun syötiin ja juotiin teetä ja kahvia pikkusormi pystyssä.
Käytiin tänään vieraiden kanssa näköalapaikalla Hua Hinin yläpuolella. Aika korkea mäki ja melkein jo viidakkoa. Joskus taisin mainitakaan myös siellä olevista apinoista, jotka on aika innokkaita ja niitä on paljon.
Tänään tutustuin uuten lajiin, ampiaisiin. Häiritsin niiden ruokailuhetkeä ja siitä ne ei tykännyt. Onneksi vain yksi pisti Heidiä, joka saattaa olla allerginen. Ei onneksi seurannut sen kummempaa.
Mua sen sijaan pisti niskaan ainakin kymmenen, sitten selkään ja käsivarsiin muutama. Aika virkeästi liikuin hetken aikaan, lippiskin lensi päästä. Pääsin kuitenkin karkuun, ja kun en ole allerginen, niin eipä siinä muuta kuin aika kipeä niska hetken aikaa.
Tilanteen rauhoituttua hain lippiksen takaisin, koska se maksoi markkinoilla vitosen.
Haettiin vielä apteekista antihistamiinia ja kortisonia mutta sinänsä ne oli mulle tarpeettomia. Sattui kyllä aika lujaa ja säikäytti, kun ensin luulin, että niitä tulee pesällinen eli jopa satoja.
Tilanteen rauhoituttua menimme vanhaan rautatiehotelliin iltapäiväteebufeelle. Oli paljon syötävää, pikkupurtavaa mutta sortteja niin paljon, ettei päivällistä tullut syötyä. Oli taas oikein englantilainen siirtomaafiilis, kun syötiin ja juotiin teetä ja kahvia pikkusormi pystyssä.
torstai 20. marraskuuta 2014
Vieraita Suomesta
Eilen saapui kummipoika avovaimoineen meidän seuraksi seuraavaksi pariksi viikoksi. Oli hauska seurata, kuinka he reagoivat paikkaan ja samalla näki kuinka väsyttävää tuo lentomatka tänne on. Kumpikin olivat aivan poikki, eivät olleet osanneet nukkua koneessa. Niinpä taksista nousi kaksi melko ryytynyttä matkustajaa, jotka olivat lähinnä kiinnostuneita päiväunista.
Eilen oli myös poikamme 20-vuotias synttärit ja mehän juhlimme niitä kovasti, ilman juhlakalua siis. Naapurit oli mukana ja oltiinkin heidän altaalla aika myöhään. Pojan kanssa tänään soiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Suomalaisella liittymällä tänne ei kannata soittaa, se on kolme € minuutti ja vastaaminenkin 1,6€. Meillä on paikallinen prepaid-liittymä ja siihen soittaminen taas on vain muutamia senttejä/min, joten se ei ole kalliskaan.
Käytiin vieraiden kanssa keskustassa ja minäkin innostuin shoppailemaan. Mukaan lähti mukavanoloiset lenkkarit ja aurinkolasit. Minna tilasi itselleen uudet silmälasit. Saa nähdä, mitä niillä näkee, vai näkeekö mitään. Lasien tilaus ei tosin tapahtunut ihan ex tempore, vaan sitä edelsi vierailut monessa liikkeessä ja tiukat hintavertailua.
Muuten ostoskoriin on siirtynyt joitain vaatteita, selfiekeppejä, otsalamppu ja sandaaleja. Ei siis mitään erityistä ja ihmeellistä.
Kuumeesta sen verran, ettei sitä ole enää ollut. Mitään syytä ei löytynyt, eikä mitään muita oireita kuulunut. Toivon mukaan se oli siinä.
Eilen oli myös poikamme 20-vuotias synttärit ja mehän juhlimme niitä kovasti, ilman juhlakalua siis. Naapurit oli mukana ja oltiinkin heidän altaalla aika myöhään. Pojan kanssa tänään soiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Suomalaisella liittymällä tänne ei kannata soittaa, se on kolme € minuutti ja vastaaminenkin 1,6€. Meillä on paikallinen prepaid-liittymä ja siihen soittaminen taas on vain muutamia senttejä/min, joten se ei ole kalliskaan.
Käytiin vieraiden kanssa keskustassa ja minäkin innostuin shoppailemaan. Mukaan lähti mukavanoloiset lenkkarit ja aurinkolasit. Minna tilasi itselleen uudet silmälasit. Saa nähdä, mitä niillä näkee, vai näkeekö mitään. Lasien tilaus ei tosin tapahtunut ihan ex tempore, vaan sitä edelsi vierailut monessa liikkeessä ja tiukat hintavertailua.
Muuten ostoskoriin on siirtynyt joitain vaatteita, selfiekeppejä, otsalamppu ja sandaaleja. Ei siis mitään erityistä ja ihmeellistä.
Kuumeesta sen verran, ettei sitä ole enää ollut. Mitään syytä ei löytynyt, eikä mitään muita oireita kuulunut. Toivon mukaan se oli siinä.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Sairausloma ja tutustumisia
Tuli pari pakollista lepopäivää, kun mulle iski kuumeen päälle. Mittari näytti 38,5 ja taisi olla välillä enemmänkin. Sitä kesti muutaman päivän ja se sahasi silleen ikävästi, että vasta illalla oli kunnon kuume. Kävin sairaalassakin varmuuden vuoksi mutta eipä ne sielläkään mitään osanneet, etenkin kun juuri silloin ei kuumetta ollut. Vähän nolo tilanne, kun juuri olin selittänyt, että kuume on aika korkea. No, onneksi se meni ohi, vaikka syy jäikin epäselväksi, kun ei ollut mitään muita oireita.
Täällä on talvikautena muutama sata suomalaista. Kuukauden aikana olemme tutustuneet yllättävän moneen. Olemme saaneet kutsuja ihmisten lomakoteihin ja mielenkiinnolla käyneet niitä katsomassa ja samalla kuulemassa, mikä heidät on tänne tuonut. Kaikilla on ihan omanlaisensa historiat.
Työkavereillamme on myös täällä talo. Se on rouvan itsensä suunnittelema ja aivan upea. Se oli pari vuotta sitten esittelyssä myös Koti ja asuminen-liitteessä sanomalehdessä. Talo on U:n muotoinen, kolme makuuhuonetta, yht. 165 neliötä. Lisänä on kunnon piha ja uima-allas. Taitaa meillä olla siitä kuviakin. Talotarjouksia tai myytäviä taloja on paljon mutta eipä ainakaan vielä ole ostokuume iskenyt.
Tänään meidät kutsuttiin vielä paikallisen rakentajan synttäreille. Hänen vaimonsa esitti kutsun ja me taas ei tunneta vielä koko miestä. Nyt onkin vähän ristiriitainen olo kun osallistuminen on vähän noloa mutta poisjääminenkin voi olla loukkaavaa. Vaimo on thaikku, todella sydämellinen ja jopa taksikyyti on järjestetty.
Niinpä saattaa olla viisainta osallistua :)
Katkeamaton kylmäketju on tuttu termi Suomessa. Olimme tänään paikallisilla markkinoilla ja kaikki kalat, lihat, jauhelihat yms. olivat suoraan myyntipöydillä ilman mitään jäähdytyksiä. Ei se näyttänyt ketään huolestuttavan, kauppa kävi vilkkaasti.
Varmaa ketjussa oli ainakin se, ettei elintarvikkeet missään vaiheessa päässeet kylmenemään!
Täällä on talvikautena muutama sata suomalaista. Kuukauden aikana olemme tutustuneet yllättävän moneen. Olemme saaneet kutsuja ihmisten lomakoteihin ja mielenkiinnolla käyneet niitä katsomassa ja samalla kuulemassa, mikä heidät on tänne tuonut. Kaikilla on ihan omanlaisensa historiat.
Työkavereillamme on myös täällä talo. Se on rouvan itsensä suunnittelema ja aivan upea. Se oli pari vuotta sitten esittelyssä myös Koti ja asuminen-liitteessä sanomalehdessä. Talo on U:n muotoinen, kolme makuuhuonetta, yht. 165 neliötä. Lisänä on kunnon piha ja uima-allas. Taitaa meillä olla siitä kuviakin. Talotarjouksia tai myytäviä taloja on paljon mutta eipä ainakaan vielä ole ostokuume iskenyt.
Tänään meidät kutsuttiin vielä paikallisen rakentajan synttäreille. Hänen vaimonsa esitti kutsun ja me taas ei tunneta vielä koko miestä. Nyt onkin vähän ristiriitainen olo kun osallistuminen on vähän noloa mutta poisjääminenkin voi olla loukkaavaa. Vaimo on thaikku, todella sydämellinen ja jopa taksikyyti on järjestetty.
Niinpä saattaa olla viisainta osallistua :)
Katkeamaton kylmäketju on tuttu termi Suomessa. Olimme tänään paikallisilla markkinoilla ja kaikki kalat, lihat, jauhelihat yms. olivat suoraan myyntipöydillä ilman mitään jäähdytyksiä. Ei se näyttänyt ketään huolestuttavan, kauppa kävi vilkkaasti.
Varmaa ketjussa oli ainakin se, ettei elintarvikkeet missään vaiheessa päässeet kylmenemään!
perjantai 14. marraskuuta 2014
Moporeissu
Jossakin matkaoppaassa sanottiin, että vaarallisinta mitä Thaimaassa voi tehdä, on vuokrata skootteri.
Uskon sen kyllä mutta se on myös loistava tapa liikkua itsenäisesti.
Nyt meillä on kaksi skootteria ja lähdimme mukaan paikallisen Suomi MP-seuran retkelle. Ajoimme noin 70 km päähän letkana, jossa oli kolmisenkymmentä hyvin eritasoista "motoristia".
Skootterit on täällä noin satakuutioisia ja niillä pääsee 100km tunnissa. Silti ne on sellaisia pienipyöräisiä kökkeröitä kuten Suomessakin mopokortilla ajettavat.
Nopeus oli minulle pieni yllätys, koska ekassa vuokramopossamme ei toimi mittari. Reissu ei osoittautunut vaaralliseksi muille kuin yhdelle uteliaalle kanalle. Siitä selvittiin sadalla bahtilla ja anteeksipyynnöllä.
Varovaisuus on kyllä tarpeen. Tiet ovat kolmikaistaisia, vasemmanpuoleinen liikenne, kaikki kaistat pitää ylittää, jos aikoo vaihtaa suuntaa tai tietä ja autojen nopeus on suuri. Sitten paikalliset ajat vielä omilla skoottereillaan vastaan, koska isoilla teillä on harvassa ylityspaikkojen. Meille kerrottiinkin, että tienvarrella on oikeanpuoleinen liikenne, kun se muuten on vasemmanpuoleinen...
Se Suomi-seura tuntuu olevan hyvin aktiivinen täällä ja järjestää monenlaista tapahtumaa. Meitäkin pyydettiin jo mukaan toimintaan mutta näillä näkymin emme vielä jäsenmaksua maksa.
Oltiin taas hieronnassa, se on kyllä niin hyvä ja 7 € tunnista...
Uskon sen kyllä mutta se on myös loistava tapa liikkua itsenäisesti.
Nyt meillä on kaksi skootteria ja lähdimme mukaan paikallisen Suomi MP-seuran retkelle. Ajoimme noin 70 km päähän letkana, jossa oli kolmisenkymmentä hyvin eritasoista "motoristia".
Skootterit on täällä noin satakuutioisia ja niillä pääsee 100km tunnissa. Silti ne on sellaisia pienipyöräisiä kökkeröitä kuten Suomessakin mopokortilla ajettavat.
Nopeus oli minulle pieni yllätys, koska ekassa vuokramopossamme ei toimi mittari. Reissu ei osoittautunut vaaralliseksi muille kuin yhdelle uteliaalle kanalle. Siitä selvittiin sadalla bahtilla ja anteeksipyynnöllä.
Varovaisuus on kyllä tarpeen. Tiet ovat kolmikaistaisia, vasemmanpuoleinen liikenne, kaikki kaistat pitää ylittää, jos aikoo vaihtaa suuntaa tai tietä ja autojen nopeus on suuri. Sitten paikalliset ajat vielä omilla skoottereillaan vastaan, koska isoilla teillä on harvassa ylityspaikkojen. Meille kerrottiinkin, että tienvarrella on oikeanpuoleinen liikenne, kun se muuten on vasemmanpuoleinen...
Se Suomi-seura tuntuu olevan hyvin aktiivinen täällä ja järjestää monenlaista tapahtumaa. Meitäkin pyydettiin jo mukaan toimintaan mutta näillä näkymin emme vielä jäsenmaksua maksa.
Oltiin taas hieronnassa, se on kyllä niin hyvä ja 7 € tunnista...
tiistai 11. marraskuuta 2014
kyllä olis kirveelle töitä junamatkailun suhteen
Lentävä kalakukko eli junalla matkaan
Olipas joku laittanut monta kuvaa isästä ja lahjoista:)
Päätettiin palata junakyydillä Bangkokista Hua Hiniin. Ensimmäisessä luokassa kun on ilmastointi ja kuulemma todella mukavat oltavat. Eikä olla ennen ensimmäisessä luokassa matkustettu.
Lippujen osto tapahtui vähän kiireellä, kun junan lähtöön oli aikaa pari minuuttia. Niinpä päädyttiin junaan, jossa ei ollut ensimmäistä luokkaa, liekö toistakaan eikä ainakaan varmasti ilmastointia. Sentään oli propellit katossa, tosin ei kaikki toimineet. Ikkunat vaan selällään ja meteli sen mukainen. Vauhtikin kiihtyi aluksi ainakin kolmenkymppiin. Ei siis ihme, että matka-aika on 4-5h, vaikka matkaa maanteitse on parisataa kilometriä.
Luotijuna on tulossa seuraavan viiden vuoden sisällä.
Mutta muuten oli mukavaa ja mielenkiintoista. Koko ajan joku kävi myymässä ruokaa ja juomaa, vessakäynnit toimi ihan perinteiseen junanvessan malliin. Poliisi kävi kysymässä hyvin kohteliaasti meidän repuista ja siirsi ne meidän kohdalle. Edessäolevalta tarkistettiin vielä passikin, näki että häntä suorastaan pelotti tai ainakin jännitti nämä nuoret poliisimiehet, pyssyt ja kaikki.
Hieno kokemus mutta todennäköisesti ensi kerralla kokeillaan jotain muuta. Lipun hinta ei päätä huimannut, yhteensä kahdelta 7,5€. Sama matka on kahdesti ajettu taksillakin, sen hinta on noin 50€.
Hua Hinistä asunnolle otettiin vielä taksi. Oli jo melkein yö ja jääkaappi tyhjä joten päätettiin käydä matkalla kaupassa. Taksi venaili pihalla ja vahti meidän reppuja. Kauppareissu kesti puolisen tuntia. Matkasta kuski veloitti 6 € ja yhden euron odottamisesta ja kauppatavaroiden roudaamisesta.
Piti antaa kaverille jo vähän tippiä!
Rautatieasemat bangkok tavan ihmisille ja hua hin kuninkaallinen odotustila.
Päätettiin palata junakyydillä Bangkokista Hua Hiniin. Ensimmäisessä luokassa kun on ilmastointi ja kuulemma todella mukavat oltavat. Eikä olla ennen ensimmäisessä luokassa matkustettu.
Lippujen osto tapahtui vähän kiireellä, kun junan lähtöön oli aikaa pari minuuttia. Niinpä päädyttiin junaan, jossa ei ollut ensimmäistä luokkaa, liekö toistakaan eikä ainakaan varmasti ilmastointia. Sentään oli propellit katossa, tosin ei kaikki toimineet. Ikkunat vaan selällään ja meteli sen mukainen. Vauhtikin kiihtyi aluksi ainakin kolmenkymppiin. Ei siis ihme, että matka-aika on 4-5h, vaikka matkaa maanteitse on parisataa kilometriä.
Luotijuna on tulossa seuraavan viiden vuoden sisällä.
Mutta muuten oli mukavaa ja mielenkiintoista. Koko ajan joku kävi myymässä ruokaa ja juomaa, vessakäynnit toimi ihan perinteiseen junanvessan malliin. Poliisi kävi kysymässä hyvin kohteliaasti meidän repuista ja siirsi ne meidän kohdalle. Edessäolevalta tarkistettiin vielä passikin, näki että häntä suorastaan pelotti tai ainakin jännitti nämä nuoret poliisimiehet, pyssyt ja kaikki.
Hieno kokemus mutta todennäköisesti ensi kerralla kokeillaan jotain muuta. Lipun hinta ei päätä huimannut, yhteensä kahdelta 7,5€. Sama matka on kahdesti ajettu taksillakin, sen hinta on noin 50€.
Hua Hinistä asunnolle otettiin vielä taksi. Oli jo melkein yö ja jääkaappi tyhjä joten päätettiin käydä matkalla kaupassa. Taksi venaili pihalla ja vahti meidän reppuja. Kauppareissu kesti puolisen tuntia. Matkasta kuski veloitti 6 € ja yhden euron odottamisesta ja kauppatavaroiden roudaamisesta.
Piti antaa kaverille jo vähän tippiä!
maanantai 10. marraskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)