tiistai 4. marraskuuta 2014

Viidakossa

Täällä Juaracissa ei tarvitse paljoa ryntäillä. Aika menee makaillessa, uidessa ja syödessä.
Kävimme viidakkoretkellä kanootilla jokea pitkin. Meillä oli opas mukana ja tuskin olisimme kahdestaan uskaltaneet lähteäkään. Olimme siis ihan oikeassa viidakossa ja näkymät  sen mukaiset. Näimme joitakin liskoja, aika pieniä kylläkin ja kaksi pytonia puussa. Pienikin pytoni herättää kunnioitusta. Ne on kyllä niin ovelasti piiloutuneet oksanhankaan, että äkkinäinen ei niitä edes huomaa.  Kanootissa ei kyllä tehnyt mieli nousta maihin.

Vähän matkan päässä on kilpikonnakeskus, jossa haudotaan munia ja suojellaan konnia. Sinne matkalla oli aika isojakin liskoja polun varressa mutta ne väisti kyllä meitä. Aika inhottava tunne silti kävellä metrin päästä metristä bengalin liskoa.

Naapurihuoneistossa asuu saksalaispariskunta, jotka viettää tosi paljoa aikaa viidakossa, jopa telttaillen. He olisivat vieneet meidät vaellukselle katselemaan ja etsimään käärmeitä ja muuta mukavaa. Ikävä kyllä, meillä ei ole täällä sellaisia kenkiä, joilla voisi mennä umpiviidakkoon vaeltamaan.

Gekkoja on täällä paljon ja ne tulevat myös huoneeseen. Ekana yönä ei meinannut tulla uni silmään, kun mietti niitä gekkojen liikkeitä.

Törmäsimme täällä myös pariin suomalaiseen: isä ja tytär olivat lähteneet yhdessä reissaamaan. Heidän kanssaan on käyty pari kertaa syömässä.
Huomenna jatkamme Kuala Lumpuriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti