joulumarkkinahumua

Kauppakeskus market village  on auki joka päivä. Oli pyhä tai arki. Halukkaita riitti joulupukin viereen sinisten porojen vetämään kurpitsakärryyn? Ei menty kun ei ollut rekeä ja lunta.

Sam Yoi Rod ja joulu

Joulukirkko jäi väliin mutta samoihin aikoihin vierailimme luonnonpuiston kaivokseen tehdyssä temppelissä. Jouluaattona suunnistimme luolille, eikä ollut ihan helpon takana. Aluksi kiipesimme ensin 500 m vuorelle, sitten tultiin samanverran alaspäin. Saavuimme rannalle, josta lähti polku vuoren päälle, jossa luola temppeleineen sijaitsi, 427 m luki opastaulussa. Täytyy myös muistaa, että lämpöä oli jonkin verran eli kiipeäminen kävi oikeasti työstä.

Vaiva ei mennyt hukkaan, temppeli joka oli rakennettu vuoren sisään oli todella hieno. Aurinko paistoi sisään katosta ja tuli ihan kirkollinen olo, vaikka se olikin Buddha-temppeli.

Paluumatkalla tyhjeni skootterinrengas ykskaks. Vauhtia oli 60 km/h ja vielä mutkassa mutta hyvällä tuurilla mopo pysyi pystyssä vaikka liukastelikin pahasti. Pysähdyimme ja pian tuli itävaltalainen mies paikalle ja hommasi meille kyydin avolavalla korjaamolle. Pari muutakin ihmistä pysähtyi kyselemään, josko tarvittais apua. Se on täällä mukavaa, että ihmiset on auttavaisia ja valmiita heti auttamaan. Toki siitä avusta pitää paikallisille jotain maksaa mutta pienistä summista on kysymys.

Joulupäivänä söin oikein suomalaisen joululautasen. Aika huikea tunne kun kohta kolme kuukautta on syönyt kanaa ja kalaa riisin kera noin pääsääntöisesti. Nyt sitten lähes kilo erilaisia laatikoita, kinkkua, ruisleipää ja muita vastaavia. Kevyintä oli rosolli!
Hyvää oli mutta jatkoin vaivasi loppupäivän ja oli melko raskas olo.
Joulun tunnelmaa on luonut Jouluradio, jota olemme ahkerasti kuunnelleet netistä.

Joulunviettoa Hua Hinissa

Joulu se tulee Thaimaahankin vaikka vähän vaikea sitä on uskoa, kun on niin lämmintä ja talvesta ja lumesta ei tietoakaan.
Niinpä osallistuimme Suomi-seuran puurojuhlaan, riisipuuro maistui taivaallisen hyvälle, ja sen mukana kinkkuvoileipä sekä toinen lohileipä. Joulupukkikin vieraili ja toi lapsille lahjoja ihan kuin Suomessakin.
Osallistuimme myös Kauneimmat joululaulut-tilaisuuteen Hilton-hotellissa. Suomalaisia oli taas paikalla niin ettei sisään meinattu mahtua. Mukana oli suomalainen pappi ja kolehti kerättiin Armon kodin hyväksi.
Paikallisille joulu ei taida olla niin iso juttu, kristityt ovat vähemmistö ja muille joululla ei ole samanlaista merkitystä.

Meillä kotiinlähtö lähenee ja päätimme vielä tehdä pikku moporetken etelän suuntaan Sam Roi Yodin luonnonpuistoon. Tutustutaan luonnonihmeisiin pari päivää ja jouluaattona palaamme Hua Hiniin.
Aattona varmaankin käydään jossain syömässä jouluateria, mahdollisesti ihan suomalaistyyppinen ja kuunnellaan illalla joululauluja ja meidän joulu on tänä vuonna siinä.

Cu Chin tunnelit

Tuttavamme jo kommentoi vierailukohteitamme "kevyiksi" mutta vierailimme kuitenkin vielä sodanaikaisilla tunneleilla. Tunneleita oli kaivettu yli 250 km ja niitä on kolmessa kerroksessa. Kaikki oli kaivettu pikkukuokalla yöaikaan ja multa piiloteltu ympäriinsä. Tunneleiden koko on sellainen, että eurooppalainen ei sinne mahdu. Muutama pätkä on suurennettu ja siellä voi ryömiä noin sata metriä oppaan perässä.
Jo sisäänmenoreikä on sellainen, että meikäläinen oli jäädä korvissaan kiinni. Niinpä minusta ei ollut ryömijäksi vaan jätin homman sovinnolla väliin. Minna sen sijaan meni koko matkan ja palasi tyytyväisenä mutta aivan hikisenä takaisin.

Kävimme myös Mekongin suistoalueella. Delta kostuu joenhaaroista, jotka laskevat mereen. Siellä on kelluvia markkinoita, asuntoveneitä ja riisiviljelmiä. Liikuimme veneellä ja lounastimme saaressa.
Mukava retki.

mekong joen suistoaluetta

bussista noustiin  tällaiseen veneeseen

 Joella oli vähän uimareita. Vuoroveden vaikutus noin 1.5 metriä vaikka merelle kymmeniä kilometrejä.

 Nähtiin myös uivia matkkinoita mutta kaupoille ei päästy.

 Rannan loistoasuntoja.

 Lenkkelijä koiransa kanssa saaressa

 Turisteille esiteltiin paikallisten riisimakeisten valmistusta ja paikallista musiikkia. Myös oppaamme halusi laulaa.

 Taloja ja korjaustöitä varten tarvittava hiekka nostettiin paatteihin joen pohjasta. Nostureita alueella riitti.

Riksakyyti heti alkuun ja tärkeimmille nähtävyyksille.

 Iltavalaistusta. Pimeä tulee nopeasti klo 18. Joulua näkyy paljon.

 Näkymä turistibussista saigonin laitamilla. 100 km bussilla vie yli 2 tuntia jos osaa lukea liikennettä.

 Oopperan joulupukki ennen hienoa esitystä.

 Jounikin pääsi kantomieheksi mutta vain siksi aikaa kun poliisi oli vieressä. Sitten oli ostettava juomat.

 Kuuluisa tori.

 Paikallinen ranskalaisten rakentama notre dame. Tiiletkin on tuotu marseillesta. Näin meille kerrottiin.

Saigon

Eli samassa paikassa ollaan edelleenkin, nimi vain muuttui Vietnamin sodan jälkeen. Piti ihan perehtyä ko. sotaan tarkemmin vierailtuamme sotamuseossa. Jotain muistin entuudestaan mutta tosi järkyttäviä oli kuvat yms. museossa. Amerikka oli kyllä tehnyt parhaansa tuhotakseen koko maan ja elämisen mahdollisuudet siellä myös sodan jälkeen. Toki siinä oli propagandaa paljon mukana, ei vietnamilaisetkaan varmaan mitään pulmusia olleet, mitä raakuuksien tuli. Silti se järjestelmällinen kansan ja maan tuhoaminen oli järkyttävää. Vieläkin syntyy epämuodostuneita lapsia sademetsien myrkytysten seurauksena ja 2000-luvun alussa räjähti koulunpihalla amerikkalaisten suutariksi jäänyt pommi. Sota on vielä hyvin ihmisten muistissa, koska se päättyi vasta -75.

Vierailtuani muutamalla keskitysleirillä, käytyäni täällä museossa ja luettuani viime aikojen uutisia kidutuksista ei voi kun todeta, että ei maailma mihinkään ole muuttunut.

Pitkään piti töitä tehdä mutta vihdoinkin tuli meistäkin miljonäärejä. Rahaa on nyt niin että ranteita pakottaa, miljoona dongia on noin 40 €. Pikkusen on hankala välillä mieltää, mitä mikin maksaa, etenkin kun paikalliset mielellään esittelee hinnat dollareina.

Eilen käytiin Oopperatalossa katsomassa paikallista tanssi- ja akrobatiaesitystä. Talo oli hieno ja vanha ja esitys oli vielä hienompi. Nähtiin aivan uskomattomia suorituksia, yksilöinä ja ryhmänä.

Ho Minh City

Jos on liikenne vilkasta Thaimaassa, niin Vietnamin HMC painii aivan omassa sarjassaa. Asukkaita lienee reilut kahdeksan miljoonaa ja tuntuu, että kaikilla on skootteri aktiivisessa käytössä. Valoista lähtee kerralla toista sataa mopoa ja muutamia autoja päälle. Monet soittaa vielä tööttiä varuiksi.

Jalankulkijat menee väleistä ja sääntö on, että ei saa pakittaa, eikä oikein pysähtyäkään, kun kerran olet ajoradalle astunut. Ajoneuvot pyrkivät nimittäin ohittamaan jalankulkijan takakautta ja silloin askel taaksepäin sotkee pahasti liikenteen. Eka ylitys oli tosi pelottava mutta äkkiä siihen tottuu. Jos mahdollista, me yritetään seurata paikallisia tien yli.

Liikenteen joukossa seikkailtiin myös riksan kyydissä. Kummallekin oli oma kuski ja mukavasti luovittiin muitten joukossa. Mun kuski kertoi vielä elelleensä sodan aikaan tunneleissa. Aika vanhoja olivat kuskit ja leipä varmasti tiukassa, kun polkee helteessä kaupungilla painavat turistit kyydissä. Olivat itse aika hoikkia poikia kuten yleensäkin paikalliset. Ylipaino-ongelmat eivät ole vielä pahemmin saaneet sijaa täälläpäin.

Joululaulut soi kauppakeskuksissa ja poroa, tonttua ja jouluvalaistusta kuusineen on joka puolella. Tuntuu hassulta kun samaan aikaan on lämmintä 30 astetta. Vähän vaikea on näin suomalaisena päästä joulutunnelmaan.

Itsenäisyyspäivä

Bangkokin poliisista vielä sen verran, että löysin samanlaisen, hyvin virallisen oloisen poliisin laatan jostain hilpetöörikaupasta. Niinpä meidänkin poliisimies saattoi hyvinkin olla ihan jotain muuta. Sinänsä me saatiin häneltä hyviä neuvoja ja tajuttiin tuk tuk- kyydin arvo, joten ihan hyvä tuttavuus.

Itsenäisyyttä juhlittiin kovasti Hua Hinin keskustassa suomalaisten voimin. Oli ruokaa ja juomaa illalliskorttia vastaan. Itse kaupunginjohtaja kävi avaamassa tilaisuuden, tosin paikalliseen tapaan noin tunnin myöhässä ja yhden soiton jälkeen. Tuntuu, että ulkosuomalaiselle itsenäisyyspäivä on vielä isompi juttu kuin kotimaassa asuvalle. Ainakin juhlassa oli tosi paljon ihmisiä ja siihen oli panostettu monin tavoin. Olimme vielä jatkoilla naapureiden luona täällä Dragon Dreamissa.

Pukua on sovitettiin pari kolme kertaa ja tilaus kasvoi joka kerta :). Nyt on mittapaitaa ja pikkutakkia ja tietenkin puku. Ainakin vielä näyttää hyvälle, saa nähdä kuinka laatu toimii käytössä.

Pikavisiitti Bangkokiin

Moni on sanonut, että Bangkok on aivan turha ja kallis paikka. Me päätettiin tehdä parin päivän visiitti tänne ja hauskaa on ollut.
Kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla on liikuttu ja tuk tuk on ehdoton ykkönen. Ekana iltana erehdyttiin maksamaan puolen tunnin kyydistä viisi euroa mutta seuraavana päivänä jo ymmärrettiin tinkiä tuk tuk käyttöön puoleksi päiväksi vajaalla kahdella eurolla. Tosin siihen hintaan piti käydä kahdessa liikkeessä mutta mitään ei toki tarvinnut ostaa.

Aamulla törmättiin siviilipukuisten poliisiin ja hän neuvoi meille hyvät vierailukohteet ja vielä nappasi tukin ja kertoi oikean hinnan. Poliisi näytti kuskille lätkänsä ja sanoi hinnan, mitä se saa maksaa. Niinpä osattiin seuraavasta kyydistä neuvotella asiallinen hinta itsekin.

Tuk tuk kyyti on kyllä melkoista leikkiä hengellä. Meillä oli oikein mukava nuori mies kuskina ja aina kun oltiin ruuhkassa vastaantulijan kaistalla poikittain muisti hän naputtaa tarraa, jossa luki Safety first, ja nauroi päälle. Silti oli ihan turvallinen olo mutta itse ei tehnyt mieli ajamaan.

Räätälinliikkeestä ei ostettu mitään mutta jalokivi/sormusliike olikin sitten vähän eri juttu ja kuski kuittasi siitä käynnistä hyvät bonukset itselleen.

Kanavataksi ja jokilaiva olivat myös mielenkiintoisia tuttavuuksia ja niillä oli helppo ja mukava liikkua. Joka paikassa yritettiin kyllä huijata kalliimpaan, yksityiseen vaihtoehtoon vaikka nämä yleiset toimi hyvin ja ovat tosi edullisia. Toki paikallisten yrittäjienkin pitää  elää.

Kuninkaan syntymäpäivä on huomenna ja sitä on juhlittu kohta viikko. Joka puolella on esityksiä ja kaikki paikat on koristeltu ja kuvia kuninkaasta on ympäriinsä. Kuningas itse on sairaalassa, kunnosta ei ole oikein tietoa. Vuosia tulee täyteen vissiin 87.

Safaripark Hua Hin

Tiistaina oli viimeinen kontrollikäynti lääkärille ja mies todettiin virallisesti terveeksi. Kuume on pysynyt poissa ja kaikki tulehdusarvot olivat laskeneet normaaleiksi. Mitään syytä kuumeella ei löytynyt, ei suomalainenkaan infektiolääkäri osannut sitä selittää. Joku trooppinen infektio kai se oli ja niitähän Aasiassa riittää.

Kontrollin jälkeen mentiin paikallisen Suomi-seuran aamukahville. Paikkaa kutsutaan Varikoksi. Täytyy sanoa, että karjalanpiirakat ja munavoi maistui. Siitä on jo jokin aika, kun sellaisia herkkuja on viimeksi saatu.

Loppupäivä vietettiin Safariparkissa. Ratsastettiin norsulla ja katseltiin krokotiili- ja kobraesityksiä. Minnasta löytyi ihan uusia, eläintenkesytykseen liittyviä kykyjä. Hän sai myös selkään norsun antaman thaihieronnan, kärsällä ja jalalla. Näytti aika jännittävältä, kun norsu paineli jalalla selkään niin että koko nainen heilui.

Krotiiliesityksessä kaveri työnsi kätensä kolmimetrisen pedon kitaan ja lopuksi vielä päänsäkin. Oikeasti ihan pelotti miehen puolesta. Yhtä epämiellyttävän jännittävää oli katsoa, kun mies suuteli kobraa.

Norsut oli onneksi mukavia ja sympaattisia, niitä uskalsi taputtaakin. Tehtiin vielä tunnin ratsastusreissu ympäröivässä viidakossa.

Kaikkien farangien eli länsimaalaisten tapaan minäkin hairahduin teettämään itselleni mittatilauspuvun. Mitat on otettu ja huomenna on ensimmäinen sovitus. Onpa jännittävää nähdä millainen puvusta tulee. Juttuja pukujen onnistumisista ja etenkin epäonnistumisista on liikkeellä tosi paljon.

Kuninkaan puisto olisi kiva paikka kävelylle. Ekalla kerralla ei päästy sisään, kun ei ollut asialliset vaatteet, kunnon kengät eikä passia. Tänään oli muut fasiliteetit kunnossa mutta kellonaika väärä.
Kuningas itse ei ole ollut paikalla kai vuosiin mutta toki kunnioitamme hänen korkeuttaan tukevilla kengillä jne. ja yritämme vielä joskus päästä sisään oikealla ajalla, oikeilla varusteilla, passilla ja etenkin oikealla asenteella.

eläintarhasta ja putouksilta kuvalinkit

kuvia eläintarhasta

pa la -u putoukset

Zoo, Pa La-U vesiputoukset

Pistäydyttiin paikallisessa eläintarhassa, kun se tuossa lähellä on. Siitä vierailusta jäi lähinnä ikävä maku suuhun. Toki suurimmalla osalla eläimistä oli ihan asialliset ja suuretkin tilat mutta osalla oli tosi vähän tilaa. Etenkin karhuilla näytti olevan angstiset oltavat.

Pa-Lan vesiputoukset olivat upea kokemus. Keskellä luonnonpuistoa ja viidakkoa oli joki, jossa oli viistoista vesiputousta. Paikka oli aika hankalakulkuinen, jyrkät rannat ja heikot polut. Mutta muuten siellä oli kiva kulkea. Tosi paljon erilaisia perhosia mutta ei hyttysiä. Siellä piti olla myös villinorsuja mutta niitä ei nähty. Joki kulki syvässä uomassa ja siellä oli myös hiukan viileämpää.

Uimme vesiputouksen alla suvannoissa, vesi oli mukavan viileää ja virkistävää. Vedessä oli aivan kauhea määrä aika isojakin kaloja, varsinainen kalakylpy sekin. Onneksi ne eivät tulleet syömään varpaita. Välillä niitä oli niin tiheässä, että kahdet ja jalat osui uidessa kaloihin.

Paluumatkalla pyysimme taksia viemään meidät vielä suurelle Buddha-patsaalle.  Niitä on täällä ympäriinsä, isompia ja pienempiä, mustia ja kullattuja. Tämä oli tosi suuri ja musta.

Vieraat lähtivät tänään pariksi päiväksi Bangkokiin ja sieltä sitten kotiin. Elimme jännittäviä hetkiä, kun tilattu taksi ei meinannut tullakaan. Puhelinsoiton jälkeen kuitenkin tuli ja saivat vähän alenustakin.

Nyt vietetään reilu viikko rauhallista lomailua. Vähän kuntosalia, hierontaa ja lojumista rannalla ja altaalla. Tuskin tulee edes paljon kirjoiteltua blogia. Seuraava reissu on sitten Vietnamiin ja hotelli onkin jo varattu Ho Chi Minhista.

Kalakylpy

Meille uusi kokemus on kalakylvyksi kutsumani "jalkahoito". Siinä jalat laitetaan vesialtaaseen, jossa  on suuri määrä jotain pieniä ja nälkäisiä kaloja. Kun jalat laskee altaaseen niin samantien iskee kiinni satoja pieniä suita. Tuntuu muuten aika villiltä aluksi, aivan kuin pieniä sähköiskuja saisi varpaista sääriin. Kalat tunkee myös varpaiden väliin ja se kutittaa ihan hirveästi.
Tuskin siitä mitään hoidollista hyötyä on mutta kiva kokemus. Tosin naapurin mies epäili, että ainoa minkä siitä saa on jalkasilsa.

Eilen pääsin sairaalasta kotiin, kahden kuumeettoman päivän jälkeen. Valittelin edellisenä iltana vähän päänsärkyä, niin magneettikuvasivat vielä pään. Nyt Ct-kuvattu melkein koko mies ja niitä kuvia olikin kiva tutkia. Paljon oli suolia vatsassa. Ei oikein mitään vikaa löytynyt, jokin trooppinen tulehdus kai se oli. Nyt on sitten antibioottikuuri päällä.
Antoivat sairaalasta 100 000 bahtin laskun (kopion) mukaan, ja hyvänä asiakkaana vielä 10 pinnaa alennusta. Onneksi on vakuutukset!

Minna sai uudet lasit tänään ja yllätys yllätys, niillä näkee oikein hyvin. Oli hyvin tyytyväinen ostokseensa.
Käytiin päivällä Buddhan patsaalla ja temppelille. Melkonen ukko läheltä katsottuna.

Nuoriso kävi jo meidän sairaalassa ollessa elefanttisairaalassa. Saivat nauttia pikkunorsun esityksestä ja ratsastuskierroksesta. Mennään joskus myöhemmin.