joulumarkkinahumua

Kauppakeskus market village  on auki joka päivä. Oli pyhä tai arki. Halukkaita riitti joulupukin viereen sinisten porojen vetämään kurpitsakärryyn? Ei menty kun ei ollut rekeä ja lunta.

Sam Yoi Rod ja joulu

Joulukirkko jäi väliin mutta samoihin aikoihin vierailimme luonnonpuiston kaivokseen tehdyssä temppelissä. Jouluaattona suunnistimme luolille, eikä ollut ihan helpon takana. Aluksi kiipesimme ensin 500 m vuorelle, sitten tultiin samanverran alaspäin. Saavuimme rannalle, josta lähti polku vuoren päälle, jossa luola temppeleineen sijaitsi, 427 m luki opastaulussa. Täytyy myös muistaa, että lämpöä oli jonkin verran eli kiipeäminen kävi oikeasti työstä.

Vaiva ei mennyt hukkaan, temppeli joka oli rakennettu vuoren sisään oli todella hieno. Aurinko paistoi sisään katosta ja tuli ihan kirkollinen olo, vaikka se olikin Buddha-temppeli.

Paluumatkalla tyhjeni skootterinrengas ykskaks. Vauhtia oli 60 km/h ja vielä mutkassa mutta hyvällä tuurilla mopo pysyi pystyssä vaikka liukastelikin pahasti. Pysähdyimme ja pian tuli itävaltalainen mies paikalle ja hommasi meille kyydin avolavalla korjaamolle. Pari muutakin ihmistä pysähtyi kyselemään, josko tarvittais apua. Se on täällä mukavaa, että ihmiset on auttavaisia ja valmiita heti auttamaan. Toki siitä avusta pitää paikallisille jotain maksaa mutta pienistä summista on kysymys.

Joulupäivänä söin oikein suomalaisen joululautasen. Aika huikea tunne kun kohta kolme kuukautta on syönyt kanaa ja kalaa riisin kera noin pääsääntöisesti. Nyt sitten lähes kilo erilaisia laatikoita, kinkkua, ruisleipää ja muita vastaavia. Kevyintä oli rosolli!
Hyvää oli mutta jatkoin vaivasi loppupäivän ja oli melko raskas olo.
Joulun tunnelmaa on luonut Jouluradio, jota olemme ahkerasti kuunnelleet netistä.

Joulunviettoa Hua Hinissa

Joulu se tulee Thaimaahankin vaikka vähän vaikea sitä on uskoa, kun on niin lämmintä ja talvesta ja lumesta ei tietoakaan.
Niinpä osallistuimme Suomi-seuran puurojuhlaan, riisipuuro maistui taivaallisen hyvälle, ja sen mukana kinkkuvoileipä sekä toinen lohileipä. Joulupukkikin vieraili ja toi lapsille lahjoja ihan kuin Suomessakin.
Osallistuimme myös Kauneimmat joululaulut-tilaisuuteen Hilton-hotellissa. Suomalaisia oli taas paikalla niin ettei sisään meinattu mahtua. Mukana oli suomalainen pappi ja kolehti kerättiin Armon kodin hyväksi.
Paikallisille joulu ei taida olla niin iso juttu, kristityt ovat vähemmistö ja muille joululla ei ole samanlaista merkitystä.

Meillä kotiinlähtö lähenee ja päätimme vielä tehdä pikku moporetken etelän suuntaan Sam Roi Yodin luonnonpuistoon. Tutustutaan luonnonihmeisiin pari päivää ja jouluaattona palaamme Hua Hiniin.
Aattona varmaankin käydään jossain syömässä jouluateria, mahdollisesti ihan suomalaistyyppinen ja kuunnellaan illalla joululauluja ja meidän joulu on tänä vuonna siinä.

Cu Chin tunnelit

Tuttavamme jo kommentoi vierailukohteitamme "kevyiksi" mutta vierailimme kuitenkin vielä sodanaikaisilla tunneleilla. Tunneleita oli kaivettu yli 250 km ja niitä on kolmessa kerroksessa. Kaikki oli kaivettu pikkukuokalla yöaikaan ja multa piiloteltu ympäriinsä. Tunneleiden koko on sellainen, että eurooppalainen ei sinne mahdu. Muutama pätkä on suurennettu ja siellä voi ryömiä noin sata metriä oppaan perässä.
Jo sisäänmenoreikä on sellainen, että meikäläinen oli jäädä korvissaan kiinni. Niinpä minusta ei ollut ryömijäksi vaan jätin homman sovinnolla väliin. Minna sen sijaan meni koko matkan ja palasi tyytyväisenä mutta aivan hikisenä takaisin.

Kävimme myös Mekongin suistoalueella. Delta kostuu joenhaaroista, jotka laskevat mereen. Siellä on kelluvia markkinoita, asuntoveneitä ja riisiviljelmiä. Liikuimme veneellä ja lounastimme saaressa.
Mukava retki.

mekong joen suistoaluetta

bussista noustiin  tällaiseen veneeseen

 Joella oli vähän uimareita. Vuoroveden vaikutus noin 1.5 metriä vaikka merelle kymmeniä kilometrejä.

 Nähtiin myös uivia matkkinoita mutta kaupoille ei päästy.

 Rannan loistoasuntoja.

 Lenkkelijä koiransa kanssa saaressa

 Turisteille esiteltiin paikallisten riisimakeisten valmistusta ja paikallista musiikkia. Myös oppaamme halusi laulaa.

 Taloja ja korjaustöitä varten tarvittava hiekka nostettiin paatteihin joen pohjasta. Nostureita alueella riitti.

Riksakyyti heti alkuun ja tärkeimmille nähtävyyksille.

 Iltavalaistusta. Pimeä tulee nopeasti klo 18. Joulua näkyy paljon.

 Näkymä turistibussista saigonin laitamilla. 100 km bussilla vie yli 2 tuntia jos osaa lukea liikennettä.

 Oopperan joulupukki ennen hienoa esitystä.

 Jounikin pääsi kantomieheksi mutta vain siksi aikaa kun poliisi oli vieressä. Sitten oli ostettava juomat.

 Kuuluisa tori.

 Paikallinen ranskalaisten rakentama notre dame. Tiiletkin on tuotu marseillesta. Näin meille kerrottiin.

Saigon

Eli samassa paikassa ollaan edelleenkin, nimi vain muuttui Vietnamin sodan jälkeen. Piti ihan perehtyä ko. sotaan tarkemmin vierailtuamme sotamuseossa. Jotain muistin entuudestaan mutta tosi järkyttäviä oli kuvat yms. museossa. Amerikka oli kyllä tehnyt parhaansa tuhotakseen koko maan ja elämisen mahdollisuudet siellä myös sodan jälkeen. Toki siinä oli propagandaa paljon mukana, ei vietnamilaisetkaan varmaan mitään pulmusia olleet, mitä raakuuksien tuli. Silti se järjestelmällinen kansan ja maan tuhoaminen oli järkyttävää. Vieläkin syntyy epämuodostuneita lapsia sademetsien myrkytysten seurauksena ja 2000-luvun alussa räjähti koulunpihalla amerikkalaisten suutariksi jäänyt pommi. Sota on vielä hyvin ihmisten muistissa, koska se päättyi vasta -75.

Vierailtuani muutamalla keskitysleirillä, käytyäni täällä museossa ja luettuani viime aikojen uutisia kidutuksista ei voi kun todeta, että ei maailma mihinkään ole muuttunut.

Pitkään piti töitä tehdä mutta vihdoinkin tuli meistäkin miljonäärejä. Rahaa on nyt niin että ranteita pakottaa, miljoona dongia on noin 40 €. Pikkusen on hankala välillä mieltää, mitä mikin maksaa, etenkin kun paikalliset mielellään esittelee hinnat dollareina.

Eilen käytiin Oopperatalossa katsomassa paikallista tanssi- ja akrobatiaesitystä. Talo oli hieno ja vanha ja esitys oli vielä hienompi. Nähtiin aivan uskomattomia suorituksia, yksilöinä ja ryhmänä.