Partakone jäi Hua Hiniin
maanantai 10. marraskuuta 2014
kuala lumpur näkymät hotellista ja hotellille
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Isänpäivä KL:ssa
Enpä ole ennen KL:ssa isänpäivää viettänytkään. Terveiset tulivat kuitenkin kotoa perille ja nautin perinteisen aamupalan ja myös isänpäivälounaan.
Liikkuminen on helpottunut, kun alkaa hahmottaa kaupunkia. Ilmaiset bussit ovat loistohomma ja niillä pääsee melkein mihin vain keskustan lähialueilla. Välillä tosin on aivan hukassa mutta tilannetta helpottaa huomattavasti se, että bussit kiertävät ympyrää.
Kävimme yöllä jonkin sortin basaarissa tai yömarkkinoilla ja porukkaa riitti. Ihmettelimme yhdessä surinamilais/hollantilaismiehen kanssa bussilinjojen ihmeellistä maailmaa.
Kauppakeskuksissa hieromme kauppoja uudesta iPhonesta mutta kun ei ollut todellista tarvetta niin kauppa jäi tekemättä. Puhelimet ja padit oli kyllä aika edullisia.
Tytär on hommannut toisen koira ja sen kuvia ihmetellään ja ihaillaan kovasti. Samoin vanhan koiran sopeutumista uuteen perheenjäsenen.
Liikkuminen on helpottunut, kun alkaa hahmottaa kaupunkia. Ilmaiset bussit ovat loistohomma ja niillä pääsee melkein mihin vain keskustan lähialueilla. Välillä tosin on aivan hukassa mutta tilannetta helpottaa huomattavasti se, että bussit kiertävät ympyrää.
Kävimme yöllä jonkin sortin basaarissa tai yömarkkinoilla ja porukkaa riitti. Ihmettelimme yhdessä surinamilais/hollantilaismiehen kanssa bussilinjojen ihmeellistä maailmaa.
Kauppakeskuksissa hieromme kauppoja uudesta iPhonesta mutta kun ei ollut todellista tarvetta niin kauppa jäi tekemättä. Puhelimet ja padit oli kyllä aika edullisia.
Tytär on hommannut toisen koira ja sen kuvia ihmetellään ja ihaillaan kovasti. Samoin vanhan koiran sopeutumista uuteen perheenjäsenen.
lauantai 8. marraskuuta 2014
Kuola Lumpur
Luin jostain, että KL:ssa kannatta ottaa kunnon hotelli, koska huoneet ovat siellä edullisia. Niinpä varasimme 4-5 tähden hotellista huoneen.
Paikka onkin tosi kiva: aivan keskustassa, 31. kerros ja yläpuolella vielä katolla baari ja uima-allas. Viidakon jälkeen tuntuu aika mukavalta.
Kaupunki on täynnä korkeita rakennuksia ja tosi paljon liikennettä. Täälläkin kadun ylittäminen vaatii Suomen liikenteeseen tottuneelta melkoista riskinottoa. Jalankulkijoille on aika vähän valo-ohjattuja risteyksiä ja suojateistä ei autoilijat tunne piittaavan lainkaan.
Kaupungilla suunnistaminen on myös välillä hankalaa korkeiden ja muutenkin tosi isojen rakennusten välissä, korkein toimistorakennus on noin 450 m.
Monoraililla, kaupunkijunalla ja metrolla on jo ajettu. Liikkuminen onkin tosi edullista. Lisäksi tänään saimme vinkin ilmaisista bussireiteistä. Törmäsimme joensuulaisen nuoreen pariin, jotka kertoivat niistä. He olivat menossa Australian kiertelemään ja ehkä töihinkin. Mies vain oli saanut dengue-kuumeen ja joutui sairaalaan neljäksi yöksi. Hyttyset sitä kuumetta levittää ja se nostaa korkean kuumeen. Meitäkin on välillä vähän hyttyset kiusanneet mutta onneksi ei ole sairastuttua. Matkavakuutus on kyllä tosi tärkeä!
KL on aika edullinen kaupunki ja ostamista löytyy joka lähtöön. Jotain vaatteita on ostettu mutta muuten rahat on kyllä säästyneet.
Paikka onkin tosi kiva: aivan keskustassa, 31. kerros ja yläpuolella vielä katolla baari ja uima-allas. Viidakon jälkeen tuntuu aika mukavalta.
Kaupunki on täynnä korkeita rakennuksia ja tosi paljon liikennettä. Täälläkin kadun ylittäminen vaatii Suomen liikenteeseen tottuneelta melkoista riskinottoa. Jalankulkijoille on aika vähän valo-ohjattuja risteyksiä ja suojateistä ei autoilijat tunne piittaavan lainkaan.
Kaupungilla suunnistaminen on myös välillä hankalaa korkeiden ja muutenkin tosi isojen rakennusten välissä, korkein toimistorakennus on noin 450 m.
Monoraililla, kaupunkijunalla ja metrolla on jo ajettu. Liikkuminen onkin tosi edullista. Lisäksi tänään saimme vinkin ilmaisista bussireiteistä. Törmäsimme joensuulaisen nuoreen pariin, jotka kertoivat niistä. He olivat menossa Australian kiertelemään ja ehkä töihinkin. Mies vain oli saanut dengue-kuumeen ja joutui sairaalaan neljäksi yöksi. Hyttyset sitä kuumetta levittää ja se nostaa korkean kuumeen. Meitäkin on välillä vähän hyttyset kiusanneet mutta onneksi ei ole sairastuttua. Matkavakuutus on kyllä tosi tärkeä!
KL on aika edullinen kaupunki ja ostamista löytyy joka lähtöön. Jotain vaatteita on ostettu mutta muuten rahat on kyllä säästyneet.
perjantai 7. marraskuuta 2014
Tiomanin saarelta kohti Kuala Lumpuria
Aika meni saarella nopeasti vaikkei varsin mitään tehtykään. Suomalaisten kanssa käytiin pari kertaa syömässä mutta muuten ei juuri tapailtu. Saksalaisten kanssa juteltiin päivittäin ja he läksivät telttailemaan viidakkoon. Aikoivat ampua siellä ruokansa, jos mahdollista. Gekot viihtyivät hyvin asunnossamme ja pieniksi eläimiksi pitivät kovaa meteliä.
Juaracissa ei saanut olutta kuin yhdessä paikassa ja niinpä join koko heidän varaston on tyhjäksi eli ehkä viisi purkkia. Muuta alkoholia siellä ei saanutkaan. Ei tuo juuri haitannut.
Yhtenä iltana joku pariskunta veteli hasista kaikessa rauhassaan mutta en viitsinyt kysyä savuja.
Tiomanin saarihan siis sijaitsee Malesian itärannikolla, ymmärtääkseni Etelä-Kiinan merellä. Mersingiin kaupungista saarelle kestää noin kaksi tuntia lautalla, joka menee aika lujaa. Aika avomerellä siis oltiin.
Siirryimme taas saaren toiselle puolelle ja ajoimme keskiviikkona 5.11. veneellä Mersingiin yöksi. Tiomanissa saa tehdä tax free-ostoksia ja niinpä mukaan lähti pullo konjakkia.
Mersingistä hyppäsimme bussiin joka toi meidät viidessä tunnissa Kuala Lumpuriin. Tai ainakin melkein, bussi pysähtyi jonnekin lähelle KL:ia ja sieltä piti vielä löytää juna/monorailkyyti keskustaan.
Parilla vaihdolla löysimme hotellille, joka olikin saaren karun ja eläinrikkaiden kokemusten jälkeen hyvin erilainen kokemus.
Juaracissa ei saanut olutta kuin yhdessä paikassa ja niinpä join koko heidän varaston on tyhjäksi eli ehkä viisi purkkia. Muuta alkoholia siellä ei saanutkaan. Ei tuo juuri haitannut.
Yhtenä iltana joku pariskunta veteli hasista kaikessa rauhassaan mutta en viitsinyt kysyä savuja.
Tiomanin saarihan siis sijaitsee Malesian itärannikolla, ymmärtääkseni Etelä-Kiinan merellä. Mersingiin kaupungista saarelle kestää noin kaksi tuntia lautalla, joka menee aika lujaa. Aika avomerellä siis oltiin.
Siirryimme taas saaren toiselle puolelle ja ajoimme keskiviikkona 5.11. veneellä Mersingiin yöksi. Tiomanissa saa tehdä tax free-ostoksia ja niinpä mukaan lähti pullo konjakkia.
Mersingistä hyppäsimme bussiin joka toi meidät viidessä tunnissa Kuala Lumpuriin. Tai ainakin melkein, bussi pysähtyi jonnekin lähelle KL:ia ja sieltä piti vielä löytää juna/monorailkyyti keskustaan.
Parilla vaihdolla löysimme hotellille, joka olikin saaren karun ja eläinrikkaiden kokemusten jälkeen hyvin erilainen kokemus.
tiistai 4. marraskuuta 2014
Viidakossa
Täällä Juaracissa ei tarvitse paljoa ryntäillä. Aika menee makaillessa, uidessa ja syödessä.
Kävimme viidakkoretkellä kanootilla jokea pitkin. Meillä oli opas mukana ja tuskin olisimme kahdestaan uskaltaneet lähteäkään. Olimme siis ihan oikeassa viidakossa ja näkymät sen mukaiset. Näimme joitakin liskoja, aika pieniä kylläkin ja kaksi pytonia puussa. Pienikin pytoni herättää kunnioitusta. Ne on kyllä niin ovelasti piiloutuneet oksanhankaan, että äkkinäinen ei niitä edes huomaa. Kanootissa ei kyllä tehnyt mieli nousta maihin.
Vähän matkan päässä on kilpikonnakeskus, jossa haudotaan munia ja suojellaan konnia. Sinne matkalla oli aika isojakin liskoja polun varressa mutta ne väisti kyllä meitä. Aika inhottava tunne silti kävellä metrin päästä metristä bengalin liskoa.
Naapurihuoneistossa asuu saksalaispariskunta, jotka viettää tosi paljoa aikaa viidakossa, jopa telttaillen. He olisivat vieneet meidät vaellukselle katselemaan ja etsimään käärmeitä ja muuta mukavaa. Ikävä kyllä, meillä ei ole täällä sellaisia kenkiä, joilla voisi mennä umpiviidakkoon vaeltamaan.
Gekkoja on täällä paljon ja ne tulevat myös huoneeseen. Ekana yönä ei meinannut tulla uni silmään, kun mietti niitä gekkojen liikkeitä.
Törmäsimme täällä myös pariin suomalaiseen: isä ja tytär olivat lähteneet yhdessä reissaamaan. Heidän kanssaan on käyty pari kertaa syömässä.
Huomenna jatkamme Kuala Lumpuriin.
Kävimme viidakkoretkellä kanootilla jokea pitkin. Meillä oli opas mukana ja tuskin olisimme kahdestaan uskaltaneet lähteäkään. Olimme siis ihan oikeassa viidakossa ja näkymät sen mukaiset. Näimme joitakin liskoja, aika pieniä kylläkin ja kaksi pytonia puussa. Pienikin pytoni herättää kunnioitusta. Ne on kyllä niin ovelasti piiloutuneet oksanhankaan, että äkkinäinen ei niitä edes huomaa. Kanootissa ei kyllä tehnyt mieli nousta maihin.
Vähän matkan päässä on kilpikonnakeskus, jossa haudotaan munia ja suojellaan konnia. Sinne matkalla oli aika isojakin liskoja polun varressa mutta ne väisti kyllä meitä. Aika inhottava tunne silti kävellä metrin päästä metristä bengalin liskoa.
Naapurihuoneistossa asuu saksalaispariskunta, jotka viettää tosi paljoa aikaa viidakossa, jopa telttaillen. He olisivat vieneet meidät vaellukselle katselemaan ja etsimään käärmeitä ja muuta mukavaa. Ikävä kyllä, meillä ei ole täällä sellaisia kenkiä, joilla voisi mennä umpiviidakkoon vaeltamaan.
Gekkoja on täällä paljon ja ne tulevat myös huoneeseen. Ekana yönä ei meinannut tulla uni silmään, kun mietti niitä gekkojen liikkeitä.
Törmäsimme täällä myös pariin suomalaiseen: isä ja tytär olivat lähteneet yhdessä reissaamaan. Heidän kanssaan on käyty pari kertaa syömässä.
Huomenna jatkamme Kuala Lumpuriin.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Vielä Singaporesta
Singapore on kyllä erikoinen kaupunki, kaikkialla näkyy että rahaa on käytössä. Rakennukset ovat valtavia, on huvipuistoja, puistoja, laservaloesityksiä ja kopioita Euroopan ja muiden mantereiden suurkaupunkien nähtävyyksistä, vielä isommassa mittakaavassa.
Metro toimi kuin unelma ja tosi paljon ajoimme myös busseilla. Ne olivat siitä erikoisia, että meidän ymmärryksen mukaan ne eivät ajaneet ympyröitä vaan vain yhteen suuntaan. Niinpä olikin aika jännittävää seurata, mihin suuntaan bussimme meni ja sitten hypätä ajoissa pois. Usein ajoimme vain pysäkin tai kahden matkan ja jatkoimme jalan tai metrolla. Pari kertaa menimme harhaan mutta löysimme kuitenkin julkisilla takaisin.
Raffles-hotellissa käytiin nauttimassa Singspore Slim, aika makea paukku mutta suolainen hinta: 20€. Olihan siellä ne melkein alkuperäiset tuulettimet ja pähkinöitä sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja vieläpä heitellä kuoret lattialle.
Seuraavaksi päätimme jatkaa Tioman-saarelle Malesiaan. Ajoimme bussilla Mersingiin Malesian itärannikolle. Matka kesti nelisen tuntia ja en suosittele patkapahoinvoinnista kärsivälle. Bussi heilui paitsi ylös ja alas mutta myös sivusuunnassa koko ajan. Kuin ristiaallokossa olisi merellä.
Päälle parin tunnin kantosiipialusmatka, ja oltiin perillä, tai ainakin niin luulimme.
Olimmekin nousseet väärässä satamassa pois ja jouduimme ostamaan venematkan takaisin edelliseen satamaan. Eihän se paljon mitään maksanut mutta harmitti, kun meitä oli auto odottamassa viemään hotellille. Jouduimme siis vielä ostamaan ylimääräisen taksimatkan. Se kesti noin 10 min ja maksoi 2,5€:)
Hotelli oli viimeistä iltaa auki ja niinpä tarjosivat meillä illallisen seisovasta pöydästä (todella loistava) ja saimme samaan hintaan deluxe chaletin huoneen sijaan.
Aamulla meidät vietiin vuorten yli toiselle puolelle oikein neliveto autolla. Oli kyllä niin jyrkät mäet, että ei tavallisella olisi päässytkään.
Täällä Juaracissa on kirkkaat vedet, varmaan snorklaillaan ja meloskellaan. Vietetään beachtime ja chillaillaan neljä päivää. Monsuuni painaa päälle ja täällä on tosi vähän turisteja. Silti ei ole satanut ja aurinko paistaa.
Olemme tavallaan reppuretkeilijöitä, vaikka meillä Hua Hinissä matkalaukusta ja asuinpaikka onkin. Ollaan juteltu muutaman oikean reppuretkeilijöitä kanssa, yksi pariskunta on kolmatta vuotta reissussa ja yksi tyttö vajaan vuoden.
Me ollaan siis aivan aloittelijoita!
Meille eksoottisia eläimiä on nähty täälläkin: rusakon kokoisia lepakoita roikkuu puista ja pitää melkoista meteliä. Taidan laittaa lippiksen päähän illallakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)