Viikko Luovissa

Tämän viikon olin Luovin Kuopion yksikön vieraana. Hyvin samanlaista porukkaa kuin meilläkin ja sisällöt tietenkin samanlaisia. Hyvää työtä siellä tehdään ja paljon on resurssia käytössä. Opiskelijaa ympäröivä turvaverkko on hyvin laaja ja monipuolinen.
Heillä on vähän samanlaista ongelmaa käsillätekemisen suhteen kuin meillä, ei ole oikein tiloja sellaiseen.Siellä nousikin ajatus yhteisen toimintatilan vuokraamisesta pikkupuuhastelua varten. Se oli minusta aika hyvä idea, katsotaan johtaako se mihinkään.

Kotia kohden

Kolme viikkoa meni aika mukavasti mutta täytyy tunnustaa, että enempää en jäänyt kaipaamaan. Kolmas viikko oli jo kotimatkan odottelua ja päivien laskemista. Alunperin olin ajatellut kuutta viikkoa mutta nyt on helppoa sanoa, että onneksi se ei toteutunut.
Kielitaito varmaankin parani, ainakin alkoi ymmärtää paikallisten puhetta, eikä se vienyt niin kauheasti energiaa kuin alkuun. Meidän suomalaisten kielitaito on  tosi hyvä, sillä kyllä pärjää. Toisaalta ymmärsin myös sen kuinka paljon voisi vielä oppia, jos haluaisi. Ja se tuli erittäin selväksi, etten ikinä opi puhumaan englantia oikealla aksentilla.
Heathrowin lentoasemalle jäi Samsungin tabletti, unohtui lähtöselvitykseen. Onneksi se löytyi jostain ja se lähetetään minulle postitse. Harmi vain se maksaa aika paljon.
Kaiken kaikkiaan aika vähillä tappioilla siis selvisin.

Averbournen tyttökoulu

On siinä tyttöenergiaa kerrakseen kun koulussa on 1062 alaikäistä tyttöä eikä yhtään poikaa. Täällä on vielä useita kouluja, joissa on vain yhtä sukupuolta. Alue on kuulema hyvin vanhanaikaista ja konservatiivista.

Koulussa on paljon luokka-avustajia, sekä henkilökohtaisia että ainesidonnaisia. Avustajat työskentelevät opettajan apuna mutta erityisopetuksen koordinaattori ohjaa heidän työtä ja sijoittaa heidät luokkiin. Talossa ei ole kokopäiväisiä erityisopettajia mutta lukiopettaja käy koululla.

Oppilaita mitataan monella tapaa, opintoja, poissaoloja ja tavoitehan on menestyä viimeisen luokan testeissä. Ne on melkein kuin ylioppilaskirjoitukset mutta eri nimellä.  Menestys loppukokeissa takaa pääsyn muihin opintoihin.
Jos koulun poissaoloprosentti on yli 8 tulee joku virkamies paikalle tutkmaan syytä.
Myös opettajia testaillaan ja ikälisätkin tulee näyttöjen perusteella.

Mennään bussilla

Menin koululaisbussilla aamulla kouluun ja olin ainoa aikuinen kuskin lisäksi. Vähäkö kattovat lapset kummissaan. No minä katsoin takaisin ja vielä irvistelin vähän niin sain olla aika rauhassa.
Lopuksi bussi syttyi tuleen mutta onneksi vain rengas räjähti ja siitä tuli niin paljon savua että pikku paniikissa rynnättin ulos autosta, kun oikeasti luultin bussin palavan.
Arvata sopii kuka oli vahvin ja ekana ulkona...

Addaction projekti

Ensi vuonna alkaa uusi projekti,jossa mennään kouluille. Sieltä haetaan huumetaustaisia nuoria ja heidän vanhempiaan opettajien avustuksella.

Näitä nuoria tavataan kuuden viikon ajan ja yritetään vaikuttaa heidän elämäänsä. Jakson loputtua opettajien odotetaan jatkavan tätä työtä. Opettajille annetaan 2,5 h koulutus. Koulutus kuulosti minusta hiukan lyhyeltä, siinä on powerpointtia ja dvd lopuksi. Sisältöä en ehtinyt näkemään. Joka tapauksessa käytännöstä on tarkoitus tehdä pysyvä.

Koulu, jossa kävimme oli hyvin kiinnostunut projektista ja aikoivat osallistua siihen. Tosin head teacher ei ollut paikalla ja hän päättää asiasta. Hiven he olivat huolissan hukatuista oppitunneista.

Addaction

Addaction on kansallisesti toimiva yhteisö, joka saa varansa osin valtiolta, osin hyväntekeväisyydestä. Tavoitteena on auttaa päihderiippuvaisia ja heidän perheitään. Käyvät myös kouluissa ja kodeissa.

Huumevalistusta jakavat täällä vähän eri malliin kuin Suomessa. Tarkoitus on saada käyttävät nuoret käyttämän vähemmän, varomaan sairauksia, vaihtamaan puhtaat neulat eli kuten yksi työntakijä sanoi: saada nuoret käyttämään huumeita turvallisesti. Hyvin sanottu:-)
käytännösä täällä on pitäny antaa vähän periksi vaikka ns. miedotkin huumet ovat laittomia.

Käytiin jututtamassa 13-vuotiasta poikaa jonkinlaisessa care-kodissa. Poika oli varsin vilkas ja käyttäytyi todella uhkaavasti. Onneksi hän oli tosi pienikokoinen mutta nyrkkiä sai vähän väistellä. Ohjaaja kyseli hänen päihteiden käytöstä ja poika kirjasi vastauksensa itse ylös. Viikon aikana hän oli varastanut 41 pulloa olutta, juonut yli 30 ja polttanut 15 jointtia. Lisäksi hän oli ollut tappelussa ja pidätetty kerran. Koulua hän eivoi käydä. Kysyin, saako hän mennä vapaasti kaupungille ja kyllä, ei ole mitään oikeutta estää hänen menemisiään. Ei kuulemma ole vaarallinen. Lopuksi kehuttiin poikaa, kun oli juonut ja poltellut vähemmän kuin edellisellä viikolla ja ostettiin hänelle suklaapatukka. Niin ja luvattiin hommata nyrkkeilyvalmentaja.

Hakeminen

Ymmärtääkseni Englannissa ei ole yhteishakua lainkaan. Opiskelija hakee suoraan haluamaansa kouluun viimeisen vuoden aikana, hakuaikaa ei ole määritelty. Oppilaitos päättää, kenet ottaa sisään. Bournemouthin college kutsuu kaikki haastatteluun ja mitä aiemmin olet hakenut, sitä paremmassa asemassa olet. Kilpailu on kovaa opiskelijoista, joten myös mainontaa pitää olla paljon.
Isänpäivää ei täällä vietetä tänään mutta minä söin silti juhlan kunniaksi englantilaisen aamiaisen, kuten kuvasta näkyy.