Rautalammin Johnsoneita

Tapasin tänään sattumalta oppisopimuskoordinaattorin, jonka äiti asuu Rautalammella. Ei puhunut Andy suomea mutta oli muuten mukava mies. Pyysin pistäytymään Kuopiossa, voidaan tutustua vähän meidän kouluun. Hän käy joka vuosi Rautalammella. Kertaakaan en ole suomea täällä kuullut, kaupoissa tai muualla.

Ammatillisen perututkinnon voi täällä tehdä vuodessa, samoin oppisopimuskoutuksen. Kaupan ja hallinnon alalla ei tarvitse edes tehdä ammatillisia opintoja koululla, käyvät vain kerran viikossa portfoliota vääntämässä ja yhteisiä aineita oppimassa. Kädentaidon aloilla täytyy kuitenkin opiskella myös teoriassa omaa alaa.
Oppisopimus opiskelijalle maksetaan noin 100£ viikossa ja jotkut onnistuvat pääsemään talon töihin vuoden loputtua mutta se ei ole mitenkään varmaa. Nuoret itse, joita jututin olivat hyvin tyytyväisiä systeemin, palkka vaan on pieni. Usealla oli kuitenkin haaveena jatkaa vielä opintoja jopa yliopistoon saakka.

Edelleen collegesta

Avoimien ovien ilta meni mukavasti ja tapasin valmentavan ihmisiä. On täällä ihan samanlaistakin valmentavaa kuin minä teen. Se on osin lyhytkursseina  mutta tarpeen muka se voi kestää vuoden, jopa kaksi. Ja kohderyhmä on elämänhallinnan ongelmista kärsivät. Heille koulutus on ilmaista vaikka yleensä se maksaa yli 18- vuotiaille. Noin 70% jatkaa opintoja eli aika lailla samoja lukuja kuin meillä.

College järjestää myös lukiokursseja ja lukion suorittaminen kestää kaksi vuotta.

Tänään olin päivän yrityksessä, jossa keskitason johtaja tekee työhönsä liityviä opintoja, lähinnä johtamiseen littyen. Täällä sitäkin kutsutaan oppisopimuskoulutukseksi. Oppisopimus on muutenkin hyvin suosittu täällä ja opisto hakee työpaikkoja, jos opiskelija ei itse sitä onnistu löytämään.

Olin siis seuramassa näyttökoetta. Hyvin samanlainen kuin meillä, luulisin. Se oli erikoista,että opettaja äänitti kommenttinsa ja ne poltetaan cd:lle ja liitetään portfolioon. Tämä opettaja ei opeta ollenkaan, ottaa vain näyttöjä vastaan. Saa myös huonompaa palkkaa.

Bournemouth college

Maanantaina aloitin yllämainitussa collegessa. Alku ei ollut oikein lupaava, olin hyvissä ajoin paikalla respassa mutta kukaan ei tiennyt kuka olin eikä kukaan tuntenut yhdyshenkilöäni. Meinas jo alkaa korvat punottaa mutta parin puhelun jälkeen selvisi, että minulle oli annettu väärä nimi ja väärä aika. Siitä se sitten alkoi selviämään.

Colleget on täällä hyvin monimuotoisia. Niinpä tässäkin voi suorittaa lukion, ammattitutkintoja, täydentää tutkintoja ja käydä monenlaisia lyhytkurseja. Jos haluaa vaikkapa poliisiksi tai lentoemännäksi, niin niihin opintoihin voi valmentautua täällä.

Valmentavaa koulutusta on myös, ykkönen on nimellä pre-vocational ja kakkonen Learners with learning difficulties and disabilities. Ykkösen opiskelijat on enemmän Bovalliuksen- ykkösen tyyppisiä.
Myös ammattistartti löytyy, sen nimi on Foundation learning  .Se voi kestää 12 viikkoa mutta pääsääntöisesti vuosi. Siinä oli joku rahoituskuvio taustalla, siis tuossa ajassa mutta en ihan ymmärtänyt mitä ne selitti.

Kovasti on täällä hallituksen säästötoimet purreet ja niinpä lähiopetus voi vähimmillään olla 16 tuntia viikossa. Opetus sen sijaan on ilmaista 16-18- vuotiaille.

Tänä iltana on avoimet ovet ja niinpä suuntaan sinne loppupäiväksi tai -illaksi. Päivi M. soitti aamulla ja siitä tulikin mieleeni, että kyselen myös opiskelijahuollosta. Mikähän se on englanniksi?

Viikonloppu

Perjantai-ilta vierähti mukavasti pubissa lähtömaljoja nostellen. Viikolla tutuksi tulleet ulkomaan kollegat lähtivät koteihinsa ja jättivät minut tänne ihan oman onnen nojaan. Oli vähän haikea mieli, mukavia ihmisiä, joita tuskin enää koskaan tapaa ja tästä eteenpäin minulla ei tosiaankan ole mitään ryhmää, johon kuuluisin.

Enpä jäänyt sitä murehtiman vaan suuntasin lauantai-aamuna Christchurchiin katselemaan maisemia ja sunnuntaina hyppäsin bussiin kohti Saintburya. Hienoja paikkoja kumpikin ja sääkin suosi. Tarkoitus oli myös käydä Isle of Wightissa mutta lauttamatka olisi vienyt turhan kauan. Ehkä ensi viikonloppuna. Kävin vielä illalla elokuvissa ja tulomatkalla joku kiinalainen pentu oksensi mun päälle. Onneksi oli reppu välissä niin selvisin lähes sen pesulla.

Ensimmäinen viikko

Eka viikko on paketissa ja paljon on englantia puhuttu. Alkuun se oli kankeaa ja osin on vieläkin mutta toki itsevarmuutta on tullut lisää. Luulen, että toinen viikko opintoja olisi tehnyt hyvää, seuraavat viikot ovat enemmän kuuntelua, eikä kukaan korjaa virheitä.

Ääntäminen on kaikein haastavinta. Kun on aikanaan avomagnetofonin avulla oppinut puhumaan omalla laillaan niin ei sitä muutamassa viikossa muuteta. Samoin on hankala muuntaa suomalaista intonaatiota ja rytmiä. Sen sijaan meillä suomalaisilla on erittäin hyvä sanavarasto ja kielioppi.

Richards Language School

Koulu alkoi kielioppi ja kuullunymmärtämistesteillä, jotain piti tuottaakin. Kokeen perusteella minut sijoitettiin ryhmään, jossa samantasoisia opiskelijoita. Ryhmä on pieni, meitä on vain viisi ja muut tulevat Puolasta.

Päivä alkaa yhdeksältä, lounastauko puoliltapäivin ja ip-tunnit päättyvät 16.30 tai 15.30. Opetus on hyvin perinteistä, ei ole tietokoneita, eikä studioita.  Luetaan ääneen, tehdään tehtäviä ja puhutaan paljon. Iltapäivän tunneilla olen toisesa ryhmässä, tällä kertaa muut ovat saksalaisia. Kaiki opettajat ovat äidinkieleltään englantia puhuvia.

Lisäksi tulee kotitehtävä, jotka myös tarkistetaan. Kaiken kaikkiaan koulu vie aika paljon energiaa, illala on melko väsynyt, eli se siitä hurjasta opiskelijaelämästä.
Tätä jatkuu siis tämä viikko, sitten alkaa job shadowing.

Host family

Perheesä on kaksi aikuista lasta,joista toinen asuu vielä kotona. Äiti onk espanjan kielen opettaja, nyt vuorotteluvapaalla. Isä on insinööri isossa öljyfirmassa. Talo on tosi suuri, minun lisäksi on myös toinen opiskelija. Hän on nuori mies Taiwanista. Ikkunat on yksinkertaiset ja lämmitys suljetaan yöksi. Niinpä ekana yönä olin paleltua, nukuin flece päällä kahden peiton alla. Lämmintä vettä tulee aika vähän ja paine on olematon. Muuten huone suuri ja miellyttävä. Matkaa kielikouluun on 1-2 km ja keskustaankin jaksa kävellä. Vilpoista on niin sisällä kuin ulkona mutta se on toki vain vaatetuskysymys.
Ruoka on hyvää, sitä on riittävästi. Illalla voi viettää aikaa olohuoneessa perheen kanssa (kaikki tiukasti vilttien alla) tai jos väsyttää niin omassa rauhassa huoneessa.
Täällä on kyllä oppinut arvostamaan suomalaisia lämmitys- ja vesisysteemejä.