Saigon

Eli samassa paikassa ollaan edelleenkin, nimi vain muuttui Vietnamin sodan jälkeen. Piti ihan perehtyä ko. sotaan tarkemmin vierailtuamme sotamuseossa. Jotain muistin entuudestaan mutta tosi järkyttäviä oli kuvat yms. museossa. Amerikka oli kyllä tehnyt parhaansa tuhotakseen koko maan ja elämisen mahdollisuudet siellä myös sodan jälkeen. Toki siinä oli propagandaa paljon mukana, ei vietnamilaisetkaan varmaan mitään pulmusia olleet, mitä raakuuksien tuli. Silti se järjestelmällinen kansan ja maan tuhoaminen oli järkyttävää. Vieläkin syntyy epämuodostuneita lapsia sademetsien myrkytysten seurauksena ja 2000-luvun alussa räjähti koulunpihalla amerikkalaisten suutariksi jäänyt pommi. Sota on vielä hyvin ihmisten muistissa, koska se päättyi vasta -75.

Vierailtuani muutamalla keskitysleirillä, käytyäni täällä museossa ja luettuani viime aikojen uutisia kidutuksista ei voi kun todeta, että ei maailma mihinkään ole muuttunut.

Pitkään piti töitä tehdä mutta vihdoinkin tuli meistäkin miljonäärejä. Rahaa on nyt niin että ranteita pakottaa, miljoona dongia on noin 40 €. Pikkusen on hankala välillä mieltää, mitä mikin maksaa, etenkin kun paikalliset mielellään esittelee hinnat dollareina.

Eilen käytiin Oopperatalossa katsomassa paikallista tanssi- ja akrobatiaesitystä. Talo oli hieno ja vanha ja esitys oli vielä hienompi. Nähtiin aivan uskomattomia suorituksia, yksilöinä ja ryhmänä.