Tulomatkalla huomasin tiellä suuren oksan ja sanoinkin Minnalle, että onko tuo karahka vai mikä. No se liikahti aika vikkelästi, kun tuli auto vastaan ja silloin tajuttiin, että ei se ainakaan oksa ole. Ilmeisesti kyseessä oli leguaanin, mittaa reilu metri ja varmaan painoa monta kiloa. Kieltä vilkutteli kivasti suustaan, eli ihan aito matelija, vaikka jalat olikin alla. Aika reilusti väistin tien toiseen laitaan ,kun ohi ajoin.
Naapurit kertoi, että on täällä käärmeitäkin ja vieläkin isompia liskoja. Kumpiakaan en haluaisi tavata. Tosin käärmeen tapasin samantien, kun illalla lähdettiin syömään. Tuli vaan niin äkkiä pimeässä vastaan, etten ehtinyt muuta tehdä kuin nostaa jalat ylös ja ajaa keskeltä käärmeen yli. Keltamusta se oli, paikalliset väittivät hyvinkin myrkylliseksi, nimeä eivät englanniksi tienneet. Netin kuvien perusteella se näytti mangrovekäärmeeltä. Näiden kokemusten jälkeen on oltu aika tarkkoina oksien kanssa ja jalat nousevat helposti korkeuksiin.
Pihalta löytyi onneksi vaarattoman-tuntuinen kulkija, eli tikkuaskiin kokoinen etana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti